maanantai 10. syyskuuta 2012

Sormeni halusivat tanssia rumbaa näppäimistöllä.

Hiljaisuus huutaa, mutta minun mieleni kuiskaa.
Tyhjyyttä on täyttämässä vain valo.
Valokaan itsessään ei ole mitään. 
Ei mitään ilman varjoa.
Ei mitään ilman värejä.
Varjoa et halua nähdä, se on liian synkkä.
Haluat vain nähdä sen joka varjon on synnyttänyt.
Kaksi askelta. 
Yksi niistä on tyhjä.
ja toisella ei ole muuten vaan mitään väliä. 
Silti ne astun, vaikka en pääse eteenpäin kuin mielessäni.
Se riittää minulle.
Nyt vain haluan olla paikallani.
Tässä on hyvä.
Ei mitään ylimääräistä.
Vain minä ja ikuisuus.
Lämpö.
Kuiskaus.
Sinun äänesi.
Ja minusta tuntuu, että minä vain voin ymmärtää sanasi.
Oloni on erityinen.
Vaikka sille ei ole mitään syytä.
Olen vain palikka.
Joku ohjaa minua, vaikka en aina haluaisi niin.
Minulla on oma tahto, 
joskus se vain tukahtuu muiden ihmisten toiveiden alle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti