Ihmisii tulee ja menee.

Pikku hiljaa alkaa hahmottaa, et keneen voi tosissaan luottaa ja keneen ei. Paskan puhumista, selkään puukottajia ja muuten vaa jostain katkerii ihmisii. Asuntolaelämä ei aina oo unelmaa. Pikkasen ku mokaa ni joukko ihmisii käy henkisest kimppuu. Osaan hienostee tehä tilanteesta ku tilanteesta itelleni tukalan. Voi vittu. Mutta kaikella on aina kääntöpuolesa. 

Samalla ku tajusin, että pariin ihmiseen ei voi enää luottaa, yks yllättävä ihminen todisti mulle, että se ei haluu ku auttaa mua ja olla tukena. Se persoona, ketä pidin ihan hölmönä, semmosena kenen kaa voi aina apinoida ja muuten vaa päristä, olikii huolehtiva persoona. Vahingossa avasin suuni siitä, millasta miun elämä on ennen ollu, tällä kertaa se kannatti. Yksi veli lisää. On niin outoo, ku joku haluu olla tukena ja auttaa ilman mitää kusetuksen makuu. 

Torstai iltana mulla keitti ihan kunnolla. Pari pientä sanaa voi sattuu aivan vitustee. Oisin hajonnu Monninkylää, mut Fliinus vei mut pois sielt. Sain vaan puhuu, purkaa koko sydämmeni, Flinkki kuunteli ja yritti auttaa. Ei se paljoo osannu takas sanoo. Ainakaa silloin, mut aamulla soi puhelin. "jäin miettii sitä mitä puhuit.." Mua oli oikeesti kuunneltu. Ja sain kuulla ne sanat mistä ystävän tunnistaa "kai sä näät sen, että mä yritän ymmärtää sua, eikä se loppujen lopuks oo kovin vaikeeta" Olin sanaton.

Nyt tiiän kenee voi luottaa ja kenelle kannattaa vaa olla mukava, eikä mitään muuta.

Mulla on monta hyvää ystävää, veljiä ja ihana oma rakas, joka saa miut tuntee itteni arvokkaaks. Kohta alkaa työssäoppimiinkii ja pääsen pariks kuukaudeks pois Monninkylästä. Elämä jatkuu vaikka välillä tuleekii sukellettuu epätoivoon.

FOLLOW THAT CAR !!!

Huh ! Perse hellänä, ilmottaa siitä, että tänään istuttu semmoset rapeet 400km autossa parhaassa seurassa. Elikkä eilenä yks ystävä hyvä täält Monninkylästä sano, että lähtee hakee huomenna autoo kotoonta Joutsasta päiten jos saa tänää inssin läpi. Ekana sen piti mennä dösällä kotiin, mut suunnitelma muuttu semmoseks, että Sami ajo Joutsaan. Poijaat oli lähössä jo, mutta sitte Fliinus tuli kysymää keittiöön, että lähteekö joku viel mukaa matkaseuraks, ettei paluumatkalla kummankaa urhoollisen kuskin tarvii ajella yksin. Mie hyppäsin heti penkistä ylös ja sanoin, että haen vaa takin ja sit mennää. Ja sitten me mentii! Musat soi täysillä koko matkan, pojilla ja Janinalla kulu röökii ihan liikaa, iltapalat Joutsan Rollsis, kahvittelut Fliinuksella jossain päiten Tammijärvee, sulonen viesti äitiltä 18-vuotiaalle pojalleen ja ylisöpöi koiria. Matka vähä venähti, lähtii puol viien aikaa poraa to the Joutsa hooodz ja äsken tulin takas asuntolalle.

Lystiä oli, tästä pitää melkee tehä joku perinne. Popit oli 5/5, vaikkakin Siekkisen Skodan poppivehkeet on aika paskat ja hyvin säris. Jauhettii koko matka sujuvaa paskaa ja naurettii massut kipeeks. Kiitos, anteeks ja hyvää yötä. Se oli semmonen pikkunen roadtrip :D

ja laadun tarjosi Nokia E7

Nyt nukkumaan, oon venannu unta jo Heinolast lähtien c:

Paikkailen, koska alko ärsyttää :c

Juu siis tosiaan, katoin pariin kertaan ite ton edellisen videon ja alko kismittää se kun olin niin myrtsin olonen.

Se johtuu varmaan siitä aiheesta mistä puhuin ja pienen järjen taonnan jälkeen tajusin myös sen, että oon aika väsyny. Oon ollu muuten niin hyvä tuulinen ja pirttee ni en oo ees tajunnu, että pitäs nukkuu enemmän. Juu lässynlää enpäs selitä enempää :DD

Ps. pahoittelen paikoittaista sönköstystä. Se johtu ihan vaan siitä, että en osaa puhuu kameralle muutenkaa ja sitte ku on joku kuuntelemassa ni se on viel vaikeempaa :DD

Sä tiesit kaiken ja mie unohin kuunnella

Eilen oli jännä päivä. Tulin Monnist kotii ja istuin hiljaa sängyllä. Ketää ei ollu kotona, ihan äänetöntä, loputonta. Miun huone oli ku pommin jäliltä, sen verran kiire lähtö tuli Monnii tiistaina. Mua pelotti silloin ihan kamalasti, niin ku oon varmaa sanonukkii. En olis halunnu ees lähtee, must tuntu siltä, että olin tekemäs suurta virhettä. Tajusin kyl heti pureuttuani laukut, että asuntola on oikee paikka mulle. Luulin äitin epäilevän, pelkäävän ja jännittävän samaltaval ku mie, niin se varmaa tekikii. Outo, aikuismainen, luottavainen, en oikee tiiä millanen, mut jännä tunne heräs ku äiti tänää sano miulle, et "mä kyl tiesin, että se asuntolaa muutto olis hyvä juttu". Tiesin sen ite jo aikoi sitte,epäilin vaa aika paljo, mutta se ku äiti sanoo tollee sen kaiken jälkee mitä oon tehny. Se tietää kaiken, ainakii melkein. Vuos sitte kotoonta muutto ei olis ollu ees puheenaiheena. Ja nyt saan kuulla tuollaset ihanat sanat.

Nii viel eilisee iltaa. Pitkäs aikaa sain istuu mauton repsikkana, puhuu sujaa paskaa sekä syvällistä kuraa kera Annin. Oon jotenkii heränny vihdoin eloo, alkanu oikeesti elämää. Tämä tämmönen herääminen johtuu... en oikee tiiä mistä johtuu, kai siihe jotenkii liittyy asuntola ja koulu niin suurimpina vaikuttajina. Kuitenkii, se ihminen josta pelkäsin etääntyneeni liikaa olikii ihan lähellä taas.Olin niin onnelinen, se hyvä palanen vanhaa elämää, masennus aikaa oli tallella. Se miun tukipilari on tallella, miun ensimmainen enkeli on viel mun lähellä. Se tuntuu tosi hyvältä.

tätä postausta siis alottelin lauantaina c:

Nyt on viikonloppu lusittu himas

Viikonlopusta on tulos viel postaustaa, tuol on luonnoksis lujamas pari tekstii, niitä en oo saanu valmiiks ku joku on aina tullu keskeyttää miut ku oon kirjottanu :cc mut tosiaan, istun just autos matkala takasin Monninkylää, ahh ihana tää tunne :33

                                 ^---- ihan vaa siltä varalta, ettei kukaa pääsis
               unohtaa miun pärstää cc;

Pienessä hetkessä teistä tuli miun koko maailma ♥

En osaa sanoo enää yhtään mitää. Kaikki on ihmeen hyvin, oon onnellisempi ku piiitkään aikaan. Hetkessä hyvä olo muuttu viel paremmaks oloks. En käsitä, eikä miun varmaa tarvii, eii pakko ymmärtää kaikkee, se olis tyhmää. Ei voi löytyy näin pajlo samanhenkisiä ihmisiä :DD Nyt on todettu pariin otteeseen, että kahvin juominen noin klo 22 illalla ei oo oikee kannattavaa, mutta sekään ei haittaa koska se on sitäkin lystikkäämpää cc;
ps. ei saa raiskata Ernestiä :cc

Love ya ♥ :3

... ja nyt mie elän miun unelmaa

Tääl mie oon, ollu jo eilisestä asti. Pelkäsin ihan kamalasti, että jäisin yksin. Pahin kauhuskenaario oli, että mua alettas kiusata.. Kaikki meni kuitenkii upeesti. Ei ois voinu mennä paremmin ! Mentii yhes linkulla opistolle aamusella ja käytii viel kaupas Lindan ja Saidan kaa. Kaupan jälkee Sinttu heitti meijät asuntolalle. Kahviteltii Lindan, Saidan ja Samin kaa, Nelliki tuli messii, mut tunnelmaa laski pullan puuttuminen :cc kukaa ei jaksanu kävellä 700 metrii kauppaa ostamaa sitä kirottua pullaa, joten tyydyttiin juomaan pelkkää kahvii ja puhumaa paskaa :DD Täydellisyyttä hipo ku istuttii tupakkapaikalla, muut pössytteli ja mie join kahvii koska oon kunnollinen cc: Huomenna mennää katsastaa HenkkaMaukan avajaistarjoukset koulun jälkee . Nää kaikki ihmiset on aivan mahtavia. Parempaa en voi toivoo, tätä parempaa tuskin on :DDD Yks miinus toki löytyy, nimittäin noi ihanat vaaleenpunast seinät ei oikee iske muhun cc: Tää oli tällänen hehkutuspostaus, mut oon niin onnelinen. En hetkeekään kadu sitä etten mennny Iitin lukioo, täät mie halusin, tän mie sain ja kaikista tärkeitä, tää on just sellasta ku odotin cc: ♥