Pienessä hetkessä teistä tuli miun koko maailma ♥

En osaa sanoo enää yhtään mitää. Kaikki on ihmeen hyvin, oon onnellisempi ku piiitkään aikaan. Hetkessä hyvä olo muuttu viel paremmaks oloks. En käsitä, eikä miun varmaa tarvii, eii pakko ymmärtää kaikkee, se olis tyhmää. Ei voi löytyy näin pajlo samanhenkisiä ihmisiä :DD Nyt on todettu pariin otteeseen, että kahvin juominen noin klo 22 illalla ei oo oikee kannattavaa, mutta sekään ei haittaa koska se on sitäkin lystikkäämpää cc;
ps. ei saa raiskata Ernestiä :cc

Love ya ♥ :3

... ja nyt mie elän miun unelmaa

Tääl mie oon, ollu jo eilisestä asti. Pelkäsin ihan kamalasti, että jäisin yksin. Pahin kauhuskenaario oli, että mua alettas kiusata.. Kaikki meni kuitenkii upeesti. Ei ois voinu mennä paremmin ! Mentii yhes linkulla opistolle aamusella ja käytii viel kaupas Lindan ja Saidan kaa. Kaupan jälkee Sinttu heitti meijät asuntolalle. Kahviteltii Lindan, Saidan ja Samin kaa, Nelliki tuli messii, mut tunnelmaa laski pullan puuttuminen :cc kukaa ei jaksanu kävellä 700 metrii kauppaa ostamaa sitä kirottua pullaa, joten tyydyttiin juomaan pelkkää kahvii ja puhumaa paskaa :DD Täydellisyyttä hipo ku istuttii tupakkapaikalla, muut pössytteli ja mie join kahvii koska oon kunnollinen cc: Huomenna mennää katsastaa HenkkaMaukan avajaistarjoukset koulun jälkee . Nää kaikki ihmiset on aivan mahtavia. Parempaa en voi toivoo, tätä parempaa tuskin on :DDD Yks miinus toki löytyy, nimittäin noi ihanat vaaleenpunast seinät ei oikee iske muhun cc: Tää oli tällänen hehkutuspostaus, mut oon niin onnelinen. En hetkeekään kadu sitä etten mennny Iitin lukioo, täät mie halusin, tän mie sain ja kaikista tärkeitä, tää on just sellasta ku odotin cc: ♥

Jännän äärellä

Tätä on kuunneltu koko kesä ja vähä enemmänkii !

Ajatusten kokoaja (ainakii osittain)

Jännitys. Odotus. Pieni pelko. Suuri helpotus. Huomenna siis Porvoo. En voi uskoo, se on ny menoo. Pääsen pois täältä, vihdoin. Ymmärrän, että miun ei tarvii kuolla, että kaikki ois hyvin. Minkää ei tarvii loppuu, vaikka niin luulin. Halusin kuolla, halusin kaiken loppuvatn, mut mius tuntuu, et se oon tarvinnu koko ajan on ollu uus alku. Aivojeni ajattelukeskus kulkee liian hitaasti käsitelläkseen kaikki jonossa olevat ajatukset, joten tää postaus on taas vähä tämmönen :DD Huomenna mitä todennäköisimmin postausta Porvoosta c:

Höpöttelin yksin himassa puhelimelle :dd

[VAROITUS!]  
Tämä postaus saattaa aiheuttaa:
* pakonomaisen tarpeen oksentaa
* silmäsyöpää
* suurta myötähäpeää
* unettomuutta
* riippuvuutta käheästä äänestäni

Pyydän anteeksi sitä, että olen kovin tönkkö ja jäädyn välillä. :DD 
pidemmittä puheitta varsin, kröhöm 'mielenkiintoisen' videon pariin c:

Kohti uutta ja tuntematonta

Tein sen. Pääsen pois. Saan alotta alusta. Torstaina itkin Mestassa puhelin kädessä, sain sanottua pieneen ääneen "mie pääsin...", samalla hyökkäsin vierustoverini kaulaan. Itkin vähän aikaa ja huomasin, että minua katsotaan udoksuvasti. Keräsin itseni, enkä pystynyt kuin hymyillä. Voimat oli loppua kesken, mutta tiesin mitä haluan. Koulu arvosanat nousivat ja sen eteen uurastaminen kannatti. 

Vielä vuosi sitten en ollu kiinnostunut koulusta, millään ei ollut väliä. Vuoden 2011 alussa en pystynyt kuin olemaan oppitunneilla pää painettuna pulpettia vasten. Nyt pitelen käsissäni paperia, jossa lukee lihavoidulla tekstillä "sinut on valittu".  Ei se voi olla totta... Yli 180 haki ja 50 valittiin. Hyväksyn sen, että Porvoo kutsuu. Tätä mie halusin ja tän mie sain. Mitä olisinkaa menettäny jos VR ei olis ollu ajoissa. Tota tuun miettii varmaa koko loppu elämäni ja nyt voin luvata, että se on tosi pitkä aika jos se on musta kiinni.

Saan vihdoin luvan näyttää kuka mie oon. Tuun pärjäämää, tiiän sen. Oon rutistanu itteeni johonkii ihme purkkii. Ajatellu, et ei mua tarvita oman elämäni elämiseen. Osaan olla itsenäisen jos haluun. Okei, myönnän toi kuulostaa epäuskotavalta sellasen tytön suuta joka ei vuosi takaperin uskaltanu mennä ostamaan jälkikäteen Hesburgerista kurkkumajoneesi jos se unohtu. Äitistä kyl näkee, et sitä epäilyttää mun muutto asuntolaa. Ymmärrän sen kyl hyvin, sitä pelottaa, että mitä jos mulla alkaa menee hunosti. Kyllä muakii vähä pelottaa jännittää. Olin aluksi aivan varma, et äiti ei antais mun muuttaa kotoonta pois. Luulin väärin, onneksi. Äiti onneks ymmärs mua ja tajus miks Kausalasta pois pääsemiin on niin tärkeetä. Ei se ajattele asioista niin eri tavalla ku luulen, se kattoo vaan asioita eri näkökulmasta.

Kuitenkin kaikista tärkeintä on se, että luotan itseeni. Luulisin.. Ja se, että kesäloman jälkeen opiskeluni jatkuu Porvoon ammattikoulussa hotelli, ravintola- ja caterinalan linjalla !