sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ihmisii tulee ja menee.

Pikku hiljaa alkaa hahmottaa, et keneen voi tosissaan luottaa ja keneen ei. Paskan puhumista, selkään puukottajia ja muuten vaa jostain katkerii ihmisii. Asuntolaelämä ei aina oo unelmaa. Pikkasen ku mokaa ni joukko ihmisii käy henkisest kimppuu. Osaan hienostee tehä tilanteesta ku tilanteesta itelleni tukalan. Voi vittu. Mutta kaikella on aina kääntöpuolesa. 

Samalla ku tajusin, että pariin ihmiseen ei voi enää luottaa, yks yllättävä ihminen todisti mulle, että se ei haluu ku auttaa mua ja olla tukena. Se persoona, ketä pidin ihan hölmönä, semmosena kenen kaa voi aina apinoida ja muuten vaa päristä, olikii huolehtiva persoona. Vahingossa avasin suuni siitä, millasta miun elämä on ennen ollu, tällä kertaa se kannatti. Yksi veli lisää. On niin outoo, ku joku haluu olla tukena ja auttaa ilman mitää kusetuksen makuu. 

Torstai iltana mulla keitti ihan kunnolla. Pari pientä sanaa voi sattuu aivan vitustee. Oisin hajonnu Monninkylää, mut Fliinus vei mut pois sielt. Sain vaan puhuu, purkaa koko sydämmeni, Flinkki kuunteli ja yritti auttaa. Ei se paljoo osannu takas sanoo. Ainakaa silloin, mut aamulla soi puhelin. "jäin miettii sitä mitä puhuit.." Mua oli oikeesti kuunneltu. Ja sain kuulla ne sanat mistä ystävän tunnistaa "kai sä näät sen, että mä yritän ymmärtää sua, eikä se loppujen lopuks oo kovin vaikeeta" Olin sanaton.

Nyt tiiän kenee voi luottaa ja kenelle kannattaa vaa olla mukava, eikä mitään muuta.

Mulla on monta hyvää ystävää, veljiä ja ihana oma rakas, joka saa miut tuntee itteni arvokkaaks. Kohta alkaa työssäoppimiinkii ja pääsen pariks kuukaudeks pois Monninkylästä. Elämä jatkuu vaikka välillä tuleekii sukellettuu epätoivoon.

tiistai 22. tammikuuta 2013

ei vain sanoja.


pysytään tässä hetki hiljaa.
hukutaan ikuisuuteen.
ei mitään tarvetta juosta ajan kanssa kilpaa.
pidä musta kiinni, muuten nousee kokonaan ilmaan.
saat oloni niin keveäksi.
sua saan syytän mun hymystä.
äänettömästi pyydän,
"älä mun anna enää mitata henkisen mereni syvyyttä"
saanhan olla paikallani, juuri tässä,
ilman kiirettä ja vaatimuksia olla jotain muuta.
tiukennan otettani pikku hiljaa.
vedät mua puolees.
oon altis sulle, sun kiltteydelle.
löysin roskan seasta helmen.

perjantai 4. tammikuuta 2013

tämä outo, uusi tunne.

Tunnen itteni huonoks, tavallaan. Idiootiks, petturiks, pahaks ihmiseks. Vaikka tasan tarkkaan tiiän, että valitsin oikein. Olin tavallaa itsekäs. Tiiän myös sen. Mulla on huono omatunto täst koko jutusta, mut tosiasiassa oon onnellinen näin. Pelkäsit hetken, että olin muuttunu taas tunnotomaks. Luulin, että mun pitää aina olla suhteessa se vahva, se joka pitää huolta. Totuin lyhyes ajas siihe. 

Sitte huomasin, että se ei ollu totta. Mun elämään vähä salakavalast ilmaan ihminen, joka arvosti mua ja hyväksy mut. Ja tää oli sellanen persoona jolla oli rohkeutta näyttää se. Sanoja voi aina sanoo, mut teot todistaa. 

Mut tää kaikki kuitenkii muutti mua. Oon taas vähä arempi, pelokkaampi, heikompi. Tipuin jo askeleen kohti pohjaa. Se ei ole kuitenkaa kenenkään muun syytä kuin itseni. Olisi pitäny jo aikasemmin tajuta, että semmonen suhde ei toimi, missä molemmat on hukassa. Jossa toinen välittää, sanoo sen ja toinen ehkä välittää, mut ei osota sitä millää tavalla.

Nyt mulla on taas oppimisen paikka edessä. Saan opetella siihen, että musta pidetään huolta. Pitää oppia kuulemaan kohteliaisuuksia. Siihen, että joku pitää tiukasti kiinni. Pitää tottua siihe, että oon olemassa jollekin koko ajan. Enää mua ei unoheta viikonlopuiks ja lomiks. Kohdella ku esinettä, enää en oo taakkaa tai velvollisuus. Enää se en ole minä, joka aina pyytää anteeksi, se jonka niskaan kaatuu molempien huolet. Ei enää ikinä. Tuntuu oudolta, sillä tällee tän pitäs mennäkkii. 




ja jälleen kerran mun aika alkaa elämään murehtimisen, voivottelun ja pelkäämisen sijaan.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

hautaan mieleeni sinut, 2012

vuosi 2012 oli rankin ikinä. Mut samalla palkitsevin.Opin itsestäni paljon uusia asioita ja löysin sisältäni semmoseia puolia, joiden luulin hukkuneen jo aikajoa sitten. 
Opin elämään. 
Näkemään kaikessa jotain positiivista. 
Muutin asuntolaan.
Alotin uuden elämän.
 Nauroin.
 Itkin.
 Huusin.
 Rakastin.
 Yritin tappaa tunteet.
 Olin vaikee ihminen.
 Olin tyytyväinen itteeni.
 Olin vitun kusipää homo.
 Olin onnellisempi ku koskaan.
 Tutustuin moneen uutee ihmiseen, suurimmasta osasta sain itselleni luotto ystävän.
 Sekaannuin vääränlaisii ihmisii. 
Haluisin kuolla. 
Hävitin pankkikortin ja dösäkortin.
 Tappelin omaa itteeni vastaan.
Hankin itelleeni vaikeuksia.
Häpesin itteeni.
Nauroin itelleni.
Yritin olla täydellinen, en onnistunu siinä
nautin kesästä.
Sain henkisesti turpaani.
Löysin itelleni monta uutta 'veljeä'
En osannu vihata.
Kävin Lapissa.
Voitin itteni.
Olin kuningasmies. (okei, oon vielkii)
Ymmärsin, että musta välitetään.

kaikkee viime vuotee mahtukii. Mutta se vuosi sai myös täydellisen päätöksen. Paras uus vuos ikinä. Enää mun ei tarvii pelätä uutta vuotta. Se ei oo enää paha asia. Hetkellinen epätoivo vaihtu onnellisuuteen. Ku joku jaksa elämästä loppuu ni toinen alkaa. Niin se vaa menee ja meni. Uuden vuoden aattona sain tuntee itteni arvokkaammaksi ku koskaa aikasemmin. Rakettin paukkuessa ja valaistessa taivasta sain välittömästi vuoden ensimmäisen suudelman. Vähä myöhemmin mun korvaa kuiskattiin uuden vuoden lupaus; "mä pidän susta huolta.." Tää vuos alko siis täydellisesti. Olin hetkee aikasemmin ihan rikki, mut oli hajotettu palasiks koko muun maailman etee. Todellisuudessa samalla ku oon ollu rikki ja mua on hajotettu, mua on alettu myös korjaamaa. 

Viimesen kuukauden oon pitäny sisälläni outoo tunnetta. On iteltänikii salaa vertaillu kahta ihmistä. Mulla kesti tajuta, että kuka oikeesti välittää. KUKA USKALTAA VÄLITTÄÄ. Kuka on mulle kiltti ja hyvä. Tein päätökseni. Mulle on sanottu, et tein ihan oiken, mut silti tuntaa pahalta, vaikka näin on hyvä. Saan kaikesta ongelman, tiiän sen. 

Sekavaa tekstiä, pahoittelen. Mutten osaa pukee ajatuksii sanoiks taaskaan. Mutta joka tapauksessa toivon kaikkee hyvää vuodelta 2013. Ja ihmiset rakkaat, tehkää vuodesta 2013 just se sun vuosi. Nauttikaa, eläkää tätä elämää :)