Pieni askelia ja pitkä matka

Nyt on vikko syöty puolikasta annosta Mirtatzapiinia, ens viikon otan jokatoinen päivä puolikkaan ja sitte hylkeen pelasturenkaani. Tää viikko on menny nopeesti, aluks pelotti, että miten tuun pärjäämää mut ymmärrän sen, että tää on hyvinpitkälti asenteesta kiinni. Mie tuun selviimää jos haluun ja yritän tosissani. Oon monta vuotta voivotellu ja itkeny kuinka mulla on paska elämä, sen on korke aikaa loppuu. Ja onhan se loppunukkii, oon alkanu elämää. Vaikka lääkkeet ei sinänsä vaikuttanu mun elämää paljoo, mut pelkästään se, että mun piti joka ilta niellä se pilleri se muistutti mua siitä, että en oo terve. Huoh, tiedän typerä ajattelutapa jälleen, mutta sillee mie aattelen. Muistan ilman lääkkeitäkii sen mihkä pystyn ja sen mikä on vielä liikaa mulle.

Ja niin, pakollinen AivanMahtavaIhanaUnohtumatonJuhannus-hehkustus pitänee miunkii suorittaa blogitekstin muodossa. Vielä torstaina luulin, että mulla tulee olemaan ankee Juhannus viettäen laatu aikaa koneen kanssa (= ColorHammerin 120h stream) mut sitte Jonna pyys miut niille yöks ja illalla tuli viesti, että Jonna oliskii menossa Hiidensaaree ja samassa viestissä Jonnaseni sano, että tottakai miekii voisin tulla. Sisällä oli pieni kutkutus... Haluisin mennä, mutta on taas eriajuttu mitä mieltä porukat olis. Ajattelin, että en ees kysy lupaa. Ehkä sillee olis parempi. Ei kenenkää tarvis turhaan epäillä sitä, että joisinko tai kenenkää olisin. Ei mulla oo mitään palavaa tarvetta juoda tai uhmata äitin antamii ohjeita. Ihan turhaa semmonen, tiiän, että äiti vaa ajattelee mun parasta. Sitä pelottaa, että mulla alkaa menee huonosti ja arvatakin saattaa, että ei se haluu että vajoon pohjalle taas. Okei musta tuntuu, että oon selittäny tätä samaa aikasemminkin, mut en jaksa selailla aikasempii tekstejä. KYLLÄ OLEN LAISKA NAUTISKELIJALÄSKI ♥ cc;

Kuitenki kysyin. Mitä oisin voinu menettää. Ensin tilanne vaikutti avuttomalta. "Et sinä sinne mene!", kerroin, että siellä ei olisi sellaisia ihmisiä joiden kanssa en saa olla. Toivoin vain, että äiti uskoisi, vaikka se onkin varmaan juuri nyt vaikeaa. Sain luvan. Juhannus pelastettu ! Pakkasin reppuni ja lähdin matkaan. Olin hieman epäröivä. En ole ollut pitkään aikaan missään. Vielä voisin kääntyä ympäri. Nääh, pääsehän sieltä vielä pois jos en viihdy. Soitin vielä veljelleni ennen kuin uskaltauduin rantaan. Kysyin missä Carlos on, että voisin mennä sen kanssa jos en haluiskaa olla Hiidensaaressa. Kävelin rantaan ja tuttu punapää tuli vastaan. Tuli turvallinen olo. 

En ollu pitkää aikaa nähny Satuu ja Annii, tai siis sen verran, että moikattii yms. Sen takii oli lystikästä olla vaa pitkäst aikaa. En edes muistanu kuinka rennosti voin olla niiden ihmiseten seurassa, pystyin vaa sanoo sen mikä päässä sillä hetkellä liikku. Pelkäsin jo hetken, että nää kaks vekkulia oli kadonnu multa, mut ei se tainnu sillee mennä (onneks ♥)

Ajelin puolenyön aikaa takasin kotii Hiidensaaresta ja tein paluun vielä launtainakin. Tuli huomattua, että humalaisten ihmisten vittuilu ei enää pure muhun. Vaikka joo, tiiän, että ei ne ehkä niin tosissaa ollu. Läppää vaa, luulisin. Ennen oisin kuitenkii vetäny herneet suoraa nenää jos joku ois vähäkää mua kritisoinu, mutta nyt pystyin vaa nauramaa. Nauroin enemmän ku monee kuukautuu. Oon ylpee itsestäni, en oo ehkä enää niin itsekriittinen ku ennen.

 Alan hyväksyy itteni tälläsenä ku oon. En kuitenkaa tunne itteeni vielä, en osaa tehdä valintoja, koska en koskaa voi olla varma valitsenko oikein. Vaa aika näyttää teinkö virheen, mutta onneks kaikki virheet voi korjata ja musta tuntuu kanssa, että joistakin vääristä valinnoista voi tehä oikean. Yritän kuunnella muita kun teen valintoja, mutta jotkuu valinnat on kuitenkii tehtävä ihan itse. Kuunnelta itseää, mutta mun sisäinenääni ei taida vielä olla tarpeeks voimakas, että kuulisin sen, tai sitte korvat on vieläkin täynnä vettä, sillä kävin kuitenkin aika helvetin syvällä kaivon pohjalla. Nyt ei auta muu kun, että hypin tasajalkaa pää vinossa. Joo en aina itsekkään ymmärrä näitä yliviisaita vertauksia, mutta jokainen ymmärtäköön ne niin kuin haluaa.

HYH ! Tulipas taas tosi mielenkiintosta puuduttavaa tekstiä, nostan hattua hänelle joka tämän luki :D