On tullut aika päästää irti

Ensi yönä epävarmuus nukkuu pois. Se kaikki paha, mikä kasvoi osaksi minua on pian poissa. Voinko muka itse päättää niin? Totta kai voin ja päätinkin jo. En halua enää nähdä epätäydellisyyttä joka kerta kun katson peilistä. Se ei hyödytä mitään. En voi muuttaa itseäni yhdessä yössä tai päivässä, ei siihen edes viikko riittäisi... mutta ajattelutapani voin muuttaa. Tiedän, että voin kieltää itseltäni jotain, osaan valehdella itselleni. Se on huomattu moneen kertaan. Nyt tehtäväni saattaa olla helpompi, sillä minun pitää saada itseni uskomaan totuus... Tai no, mielestäni se ei vielä ole totta. Kohta se on. Haluan olla kokonainen, en vajaa tai kantaa mukanani mitään turhaa. Tiedän, että epävarmuus, pelkoa, liiallinen itsekriittisyys ja häpeä eivät tule päästämään minusta irti, joten minä päästään irti niistä. Kai tämäkin 'parannus' johtuu lääkkeiden pois jäämisestä. Ne muistuttivat, etten ole terve, ne auttoivot ajattelemaan oikein, tai ainakin siltä minusta tuntui. Lääkkeet olivat se palanen menneisyydestä, joka kulki mukanani. Kun pääsen pillereistä eroon, olen uusi ihminen, minun ei tarvitse rankaista itseäni. Olen askeleen lähempä täydellisyyttä, ei täydellinen ihminen voi syödä lääkkeitä (Taas jälleen kerran typerä ajattelutapa). Minua odottaa uusi elämä. Kuinka hyvältä tuntuukaan tajuta, että olen selvinnyt. Olen ylpeä itsestäni. Noin, nyt se lukee tuossa. En voi kieltää sitä enää. On helppo sano muille, että on ylpeä heistä, mutta minulle on ainakin vaikeaa sanoa, että olisin ylpeä.. itsestäni. Nyt se on sanottu   kirjoitettu.

Ajatus tähän kaikkeen lähti ystävältäni. Häneltä, johon tutustuin viime kesänä ripparilla. Hän sai minut ymmärtämään, että olen oikeasti selvinnyt ja tulen selviämään. Tämä sama ihminen on kuunnelua mua monet kerrat. Kannustanu ja saanut mut jatkamaa. Sillä on ollu aina ratkasuja tarjolla melkein jokasee ongelmaa. Hän on hokenut mulle, että mussa ei ole mitään vikaa. Ensin ajatus siitä, että mussa ei muka olis mitään vikaa, kuulosti tosi typerältä, huonolta vitsiltä lähinnä, mutta nyt se tuntuu jo melkein todelliselta. " ..ja vihdoinkin, viimeinkin, sie tajuut olevas täydellinen just tollee", kai se on tajuttava, ku viisas ihminen sillee sanoo. Ystäväiseni, jos luet tätä, sie kyl tunnistat ittes tästä c: ja vielä kiitos sinulle ♥ ja jokaiselle joka uskoo siihen, että pärjään. Sillä oli aivan varma, että kukaan ei siihen usko, mutta yllättävän moni kuitenkii uskoo. Sekin tuntuu uskomattomalta, joku uskoo, että pärjään. Nämä kaikki on suuri asioita henkisesti pienelle tytölle.

     ^--- Enää kaksi pienenpientä jäljellä ! c: