Tänään miun ryhmänohjaaja Sirkku tuli käymää töissä. Nyt oon kotona, enkä enää palaa sinne keittiölle. Sirkku näki heti musta, että mulla oli outo ja paha olla. "sä oot väsyny...". Niimpä. Puhuttiin ja kerroin miks en ollu nukkunu. Lopulta ajauduttii puhumaan mun menneisyydestä, 5. päivästä ja siitä miks oon vielä tässä. Sitte kerroin iskästä ja siitä mikä tilanne nyt on. Että mua mietityttää se, sen takii en ollu oikee nukkunu enkä syöny. Eilen söin ekan kerran kunnolla täl viikolla.
Sitte Sirkkun kaa tultii siihen päätökseen, että tää työssäoppiminen loppuu tähä. Oon saanu tunnit täyteee aikoi sitte. Sirkku tuntee mut aika hyvin ja ties, että tavottelen näytöstä kolmosta. Sitte päätettiin, että näyttö suoritetaan koululla, että mulla on paremmat mahollisuudet saada siitä tosiaanki se kolmonen.
Nyt kaikki näyttää taas täysin kirkkaalta. Mulle annettii lupa jättää leikki kesken siinä vaiheessa ku olin vielä ehjä. Tiiän, että oisin selvinny ens viikosta ja siitä näytöstä. Pelkäsin, että miulle tulis luovuttaja olo jos nyt lopettaisin, mutta Sirkku ei jättäny mulle oikee muuta vaihtoehtoo ku nyt vaa lepää loppu viikko ja ens viikko mahollisesti. Kuitenkii äitin kaa puhuttii, että jos pyrkisin ens viikoks Porvoosee ja kouluu, etten murehti yksin kotona iskää sil välin ku äiti, Jari ja Ponku lomailee.
Loppu hyvin kaikki hyvin! Nyt on mieli virkee ja vapaa. Etenkii ku tiiän, että viikonloppu ei voi tällä kertaa mennä pielee. Tänään tai huomenna pakkaan laukun ja pääsen hengähtää Joutsan suunnalle. Jokatapauksessa ens yönä nukun hyvin, pitkään eikä tarvii ees nukkuu yksin. Nyt kukaa ei vaadi multa liikaa, hauku, vinoile tai muuten vaa koita hajottaa.
Kiinnostavaa, haluutko rupatella joskus? Mennää kahville! Mätarjoon! Jos ei oo matti hypänny kukkaroon.. :D
VastaaPoista