Kaikkea ei kukaan nää

Pitkän aikaa olin täysin varma siitä, että en kestä ketään ihmistä koko aikaa, eikä kukaan kestä mua. Välillä parikii päivää jonkuu saman ihmisen kanssa tuntu ahistavalta, kamalalta, oudolta, en tiiä miks. Kai pelkään, että kyllästyn tai jotain. Oon ollu niin väärässä ja pelänny turhaa. Tai toinen vaihtoehto oli se, että tulin liian riippuvaiseks jostain. 

Nyt kaikki on tasapainossa. Sanat; "välitän, rakastan, ikävöin" ei tuu robottimaisesti, sen takia, että tiiän, että ne ois kiva siitä toisesta kuulla. Ne ei tuu sen takii, että ois miellytettävä toista. Ne tulee sydämmestä ja niiden merkitys ei katoo tai kulu, nyt en voi kuluttaa niitä loppuun. Ne suurenee ja voimistuu, mut aidommiks ne ei voi muuttuu. Se on mahotonta. Ne on kirkkaita, viattomia ja aitoja, niin paljon kuin voi vain olla.

Mun ei tarvii fiilistellä jotaa rakkaulauluja ja yrittää yllä pitää pakolla semmosta outoo rakkauden huumaa. Se pysyy elossa ja mussa muutenkii. Suudelmat ei oo vaan sitä, että kahen ihmisen huulet koskee toisiaa, siinä on jotain, mitä kukaan muu ei voi nähdä tai ymmärtää.

Muutenkaan kukaan ulkopuolinen ei voi tietää niitä tunteita tai niiden aitoutta, vaan mie ja Henri se tiedetään ja tunnetaan. Se riittää ja on ihan oikein. Mun ei tarvii miettiä onko Henri mun vierellä vielä huomenna, oonko mie varma tästä, voivotella tai jossitella. Niin ku Henrikii asian tiivisti "nyt on vaan me ja tulevaisuus" Ihanan ympäripyöreä vastaus. Se ei sulje mitään hyvää pois. Se pitää sisäällään sen kaiken mitä me ikinä keksitäänkää, mihin elämä meitä kuljettaa. Koska todellisuudessa mikään ei meille oo mahotonta. Pari hassun mutkan kautta asiat käänty sillee, niin ku niiden ois pitänykkii mennä.

Suudelma, mitä jos toinenkin.

Voimakas, pehmeä, lämmin äänesi.

Minä, pienenä, täydellisenä sylissäsi.

Kokonainen päivä ilman kiirettä, monen peiton alla sängyn pohjalla.

Piilossa kaikilta muilta.

Ollaan olemassa vain toisillemme tämä ikuinen hetki.

Anna avaruuden katsoa meitä.

Anna sen hämmästyttää ja luoda tilaa sille kaikelle mikä on edessä.

Lupaa minulle, se kaikki minkä jo tiedän.

Lähelläsi minäkin olen vahva.

Oikeasti, en koskaan edes ole kaukana.

Tässä on jotain mitä muut eivät nää.

-"kulta.."

          -"rakas.."      

                   -"..tan.."

                           -"sinua"