torstai 27. joulukuuta 2012

Lähen karkuun tätä kaikkee.

ajatusmaailmani tällä hetkellä: gsdfgsfadkasdfsgl


Ei aina mee niin ku elokuvissa. Tai sitte tää on vaa harvinasen paska leffa. Mitään järkevää just nyt ei mun päähän mahu. Ei mitään. Äsken kävelin yli 3 tuntii ulkona ja yritin ajatella siit ei tullu mitään. Jotenkii vaa lopulta ajauduin siinne, minne aina ennenkii. Niille samoille puisille rappusille istuun. Just niille, mitkä on rakennettu siihe penkkaa, sillan vieree, joka kulkee junaradan yli. Siin mä istuin ja yritin ajatella. Liian kauan oon haudannu pahan olon tekohymyn alle, taas. Liian pitkää nielly kaiken mikä on satuttanu. Nyt se kaikki ottaa vallan. Yritin paikkaa kaiken, pyytää anteeks. Siit ei tullu mitää. Mulle sanottii, et asiat ratkee. Juu niin ne teki mut saatana ku vedin taas solmuu tän elämän.

Ehk tän kaiken tarkotus on vaa jotenkii hajottaa mut. Pieniks palasiks, ni mun helpompi hävii tuulen mukaa. Kaus pois täst kaikest, kadota, hävitä, lopettaa olemassa olo. Kukaan ei enää oo pitäs mun puolii. Se on me, myself and I, vastaan maailma.

Nyt tunnustan. Kaikki ei todellakaan oo ollu koko aikaa niin hyvin ku oon ehk antanu olettaa. Aika usein oon ollu ahistunu, niin koulussa, kotona, ku asuntollassakii. Kaikki on alkanu vähä repeilee, mut oon saanu hienostee pidettyy itteni koossa. Helpompi miun kyl on ollu olla asuntolassa. Siel saa sen oman tilan ja rauhan ku sitä tarvii. Saa koota ajatuksii, ees yrittää. Ei koko aikaa tarvii ollu ilo turvas.

fuck my life. muuta en enää osaa sanoo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti