tiistai 5. toukokuuta 2015

Paan peliin tän paskaisen sydämen.

En oo hyvä ihminen, juokse pois vielä kun voit. Oon tehny paljon pahaa ja rikkonu montaa ihmistä vastaan. En taho satuttaa siua ikinä, joten juokse. Niin mie siua käsken ja uhmaten painat pääsi miun syliin, hipsutan siun hiuksen kiharoja ja nukahdat. Olen hetken vain siinä. Hengitän, silitän hiuksiasi ja tuijotan siua, todetakseni, ettet lähtenytkään mihinkään. Tasaisesti tuhisten nukut puoliks miun sylissä puristaen miun kädestä hymyillen. En osaa muuta ku itkee. Laskelmoin mahdollisuutta päässäni sille, että voiko tämä hetki, tämä onnellisuus, voidaanko me olla totta. 

Ennen ku sie urvelo tupsahit miun elämää olin halkeemassa moneen eri suuntaan. Ettimällä etin. Mutta sitte tuli aika rauhottuu, lopettaa se älytön kiire. Pari ihmistä on ihmetelly miten "kelpuutan" siut itelleni. Ja mie oon miettiny miten mie kelpaan siulle. Mutta vastaus ainaki miun kohalla on se, että riität miulle just noin. Omine vikoines, typerineen juttuines ja nörttimäisineen höpinöines. Kaikissa ihmisissä on vikoja ja myös se niinsanottu "rumapuoli", mutta rakkaus sanoo "olen nähnyt pahankin puolesi ja virheesi, mutta minä jään." Sie oot miun vieressä hymyilemässä krapula-aamuina ku näytön mörön perseeltä ja haisen paskalta, mutta oot siinä ja nappaat miun siun kainaloon jatkamaan unia. Ymmärrät miun paskaa läppää ja yleensä lähet siihen mukaan ihan kympillä. Toimistolla ihmettelet sivusta ku kofeiinipärinöissä hypin ja pompin kiljuen milloin mitäki. Jaksat miua niinäkin päivinä kun hymy on hukassa ja kyyneleet tilalla. Oot silti siinä, senkin insinööri roikale!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti