maanantai 1. joulukuuta 2014

Lopun alkua.

Tänään kaikki on mustempaa kun pitkään aikaan. Oikeastaan, miun maailma on ollu synkenmpi jo kauan. En mie oikeesti tahtois ku nukkua. Kaikki ahistaa. Mitä jos mie en jaksakkaan enää? Mitä jos tän ei oo tarkotus mennä tällee, jos mua ei ookkaan tehty selviytymään. Jos oon huijannu kohtalooni jo moneen kertaan. Mä yritän epätoivosest räpiköidä eteenpäin, mut aina ku saan otettuu yhen askeleen ni sen jälkeen pakitan vähintään kaks harppausta. Oon väsyny, aivan helvetin väsyny.

1 kommentti:

  1. Kirjoita vaan! Minäkin kirjoitan silloin kun suututtaa tai ahistaa tai muuten vaan! Oikein hyvää tekstiä. Sie selviit! Mieki selvisin. Huh, jos tietäisit mistä kaikesta.

    VastaaPoista