Minä.

Nyt mie tahon taas selvittää tätä ajatusmyttyä päässäni.

Nyt kerron kuka olen tällä hetkellä.

Minä olen se tyttö, kelle maistuu turhan paljon mustikkashotit.

Aivan liikaa.

Mut kuitenkin yritän rauhottua.

Oon se tyttö, joka kiljuu riemusta ku kuulee whats upin viestiäänen.

Ja hymyilen typerästi ku viestissä lukee "10min ni oon siinä"

Oon se tyyppi, kuka luukuttuu aina musiikkia kotona ja tanssii samalla ku tiskaa.

Oon se kuka, ei osaa olla yksin.

Oon se kuka ihastuu väärii ihmisiin.

Oon se, kenellä on kamala ikävä koko ajan.

Oon se tyttö kuka hymyilee, mut on silti sisältäpäin aivan hajalla.

Oon se tyttö kuka pelkää.

Aina ja kaikkea.

Oon se, kuka ei osaa elää.

Tai edes tiedä, mitä elämältä haluaa.

Elän päiväni viien minuutin pätkissä.

En suunnittele mitään etukäteen.

Oon se tyyppi, kellä on maailman paras kämppis
ja söpö naapurinpoika Jesse.
Keiden kanssa voi juua kahvii yhen aikaa yöllä ja kattoo kissavideoita youtubesta.

Oon se, kuka väsyy helposti ja jää vaan peiton alle makkoo aamulla.

Oon se kenen elämä menee päin helvettiä.

Oon se kuka nauraa melkee koko ajan.
Mutta ku joudun olee yksin itken melkein taukoamatta.

Oon se, kenen perää pittää aina kattoo.

Oon se, kuka selviää aina.
Hyvin, huonosti tai hyvin huonosti.