Nyt mie tahtosin kertoa vähän näistä immeisistä, jotka miun elämässäni täällä "pohjosen jänkhällä" pyörii. Tosiasiahan on se, että nää ah, niin vammaiset apinat on tukenu ja kuunnellu miun rutkutusta aina ku on tarvinnu. Tsempannu ja potkinu perseelle. Saanu miut uskomaan, että kyllä se aurinko paistaa tähä miunki risukasaan.
Elikkäs, alotellaan vaikka Juliasta. Julia aka Culia aka Vaimo. Tuo mystinen Juvan ihme oli miun eka kämppis. Kauhulla odotin mikä rutkale sieltä tuloo, mutta puolentunnin höpöttelyn jälkee myö lährettii kesällä kohti uimarantaa ja myöhemmin Amarilloo. Siitä lähtien ollaan oltu ku paita ja perse. Juotu iltateetä, itkety elämän kurjuutta ja viskelty niitä kuuluisia kirveitä sinne vielä kuuluisampaan kaivoon. Naurettu tindermatcheille ja haukuttu miehet alimpaan helvettiin. Pirireivattu pikkutunneille asti, vaikka puhuttiin kolme bileiltaa edeltävää päivää, että "tänään kyllä ei olla kauvaa". Julia oli se joka repi miut ylös aamusin ku vielä tässä asusteli. Vaikka vaimoke on nyt kauempana niin silti meijän ryhmächatti huutaa monta kertaa päivässä, kun alkuperänen Polttolinjan poppoo raportoi päivän kulustaan.
Seuraavana lavalle astelee Jesse aka Jekke aka Jessie Kei. Elikkäs miun rakas ja hermoja raastava naapurini. Jesse on samalla tiskari, kokki, tietokoneenkorjaaja, polkupyöräteknikko sekä virallinen baarista kotiin kantaja. Omituinen kikkailija, joka asentaa aina maitotölkkiä vessan oven kahvaan, kun tekee lähtöä kotiin iltakaakaon jälkeen. Jessen noin kymmenen metrin kotimatka kestää suurinpiirtein ainakin vartin. Välillä jopa puolituntia. Sillä pojalla on aina asiaa, usein kylläkin ilman mitään järjellistä sisältö. Jesse on vähä semmonen isoveli-tyyppinen ratkasu. Epätoivoisesti se aina yrittää miun päähän takoa järkeä, mutta minähän en insinöörin roikaleita kuuntele! Vaikka mie oon se kokki, niin Jesse hoitaa yleensä tuon ruokapuolen ja tiskaamisen. Lahjottavissa helposti riisimurokakuilla. Toimii aina!
Sitte otamme käsittelyyn ihanan ja vaatimattoman kirkkotyttöni Pauliinan aka Paukun aka pyhäkoululaisen. Pauliina on kerran lintsannu koulusta, muttei kertaakaan pyhäkoulusta! Tuo siro, pieni ja kaunis paukkaus pitää sisällään jotain vielä kauniinpaa. Pauliina on aluksi rauhallinen, mutta tuon moottoriturvan kanssa kun tutustuu paremmin ei tylsää tai hiljaista hetkeä ole tulossa. Paukku vois pitää puolentunnin luennon asiasta mistä ei tiedä mitään. Ja ainakin kahentunnin seminaarin kangkaista. Pauliina on huomaavainen ja pirteä ilmestys. Eilenkin töitten jälkeen tämä enkeli olis minnuu vastassa kuuman take-a-way laten kanssa. Kuinka pieni juttu, mutta olin hyvin otettu ja onnellinen! Pauliina sanoo aina ja kaiken suoraan. Kyseenalaistaa miun töhöily ja kysäsee, että onko nyt järkevää. Yleensä ei ole. Tätä marakkatia mie yllättävä kyllä kuuntelen. Paukku on vanhojen mummojen unelmanaapuri ja jokaisen anopin märkäpäiväuni. Kuulostipa härskiltä :D
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä on Joonas aka Juunas aka Kristo. Tutustuin tähän ihanan lapselliseen ja aitoon ihmiseen todella omituisesti. Joonaksen frendi tuli iskemään minnuu ja Vaimoa Passionissa, pyys tulemaan Escapeen. Pyörähettiin Gigglinissä ja suunnattiin Esciin. Joonaksen kaveri muistutti lähinnä örkkiä, joten liimasin itteni Joonaksen kylkeen kiinni kun istuttiin poikien pöytään. Tuosta illasta lähtien tämä hyperaktiivinen salmarisieppo on kuulunu miun elämään. Myö spottaillaan Joonaksen kanssa hyviä pyllyjä ja keskustellaan siitä, kuinka naiset on perseestä. Joonas on ylikiltti ihminen. Tämän hyväsydämisen höppänän pitäs välillä ajatella itseään ennen muita. Joonaskin on saanut hyvän siivun miun itsesäälistä ja epätoivosta. Istunu miun vieressä ku oon itkusena irjotellu työhakemuksia ja tullu keskellä yötä morsovahdiksi tai varmistamaan, ettei sarjamurhaaja murtaudu tänne sillä välin ku oon suihkussa. Joonaksen kainaloon on hyvä käpertyä kun itkuttaa, siltä löytyy aina lohduttavia sanoja. Omituisinta on ehkä se, että mie nään Joonaksen vähän ehkä tyttömäisenä poikana ja Joonas miut poikamaisena tyttönä. Itseasiassa tämä omituinen rutjake on tainnut joskus sanoa, että näkee miut ennemmin henkisesti miehenä :D
Tässä olis tämmöstä settiä! En mie täältä tunne paljoa populaa, mutta laatu korvaa määrän. Mie käyn nyt makkoomaan ku huomenna on lähettävä liikkeelle kasin aikaa aamulla ja paluu kotiin on ysin jälkeen illalla. Pitkä päivä tiedossa, mutta onneks näille marakateille voin siitä avautua huoletta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti