Oon nyt tuijottanu tätä koneen näyttöö tunnin tai pari. Oon myös aika varma, että miun vasemmassa reidessä on palovammo tän kuumana käyvän kannettavan takia, grrr... Mutta saatana vittu.
Oon miettiny, miten jotkuu ihmiset on vaan niin pelottavan kiehtovia. Ne on ku huumetta, et oikein tiiä onko se ihminen hyvä vai paha, mut sinnuu ei kiinnosta, haluut ottaa selvää. Oot koukussa, riippuvainen. Miun elämässä on nyt hetken aikaa pyöriny tämmönen mystinen, mutta jollain tapaa hyvini tuttu ihminen. Vittumainen, ärsyttävä, lapsellinen, mutta kuitenki ihan suunnattoman viisas. Sovitaan vaikka, että käytetään hänestä nimitystä Pingviini. Oon ollu Pingviinin seurassa oma vittumainen itseni. Ei oo mitään mitä en vois sanoa, ei tarvi pelätä, että tää tyyppi loukkaantuis mistää, koska Pingviini tietää, etten sano niitä asioita pahalla. Eikö vittuilu olekkin välittämistä? Mie en osaa sanoo mitä tää on. Joskus minuu vituttaa Pingviinin jutut aivan saatanasti, mut en osaa olla vihanen. Kihisen vähän aikaa kiukusta ja muistutan äkästä tunturisopulia ja kaikki on fine.
Viikonloppuna kävimme hieman humaltuneessa olotilassa keskustelun...
Pingviini: "Tiiätkö, et sä voi olla oikeesti aina noin äkänen, et sä oikeesti vaan voi olla!"
Minä: "no, no, no, en mie kyl oikeesti ookkaan. Oon vaa vähä tämmönen, omituinen. En miul oikeesti oo mitää hajuu kuka oon"
Pingviini: "joo, ei mitään. Ei siinä oo mitään vikaa. Jos et oo huomannu ni oon tässä vaikka just melkein löit miulta silmän mustaks. Tiiätkö miks?"
Minä: "oikeestaan ei mitään helvetin hajua..."
Pingviini: "sä oot perseestä, sä oot melkee koko ajan äkänen, sä oot oikeestaa aivan vitun vajaa ihminen, mutta se ei häiritse mua milläänlailla. Tiiän, että sussa on jotain muutaki. Jotain semmosta mitä muut ei ehkä tajuu"
Minä: "väitätkö sä saatanan lurkki, että miulla on ebola!?!?"
Pingviini: "todistin juuri pointtini..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti