Putoavia lehtiä.
Keltaisia ja oranseja,
kaiken värisiä näiden väliltä.
Mutta minä en välitä.
Ei silläkään mitään väliä.
Mutta se mitä on meidän välillä,
tai siis välissä.
Kaksi metriä etäisyyttä.
Annetaan sen olla.
Tarpeeksi lähellä.
Tunnen lämmön ja kuulen äänesi.
Tarpeeksi kaukana.
Et voi satuttaa.
Voit kysyä, minua ei kukaan pakota vastaamaan.
Voin juosta, karata koska vain.
Kidutan itseäni,
Mutta kukaan muu ei enää ikinä niin saa minulle tehdä.
Nään itseni takapihalla.
Lehtinä,
Rikottuna ympäriinsä.
Keltaisina ja oransseina.
Kaiken värisinä niiden väliltä,
Eikä kukaan välitä,
ei kukaan huomaa,
minussa on miljoona väriä,
Ihminen olkoon värisokea.
Olenhan minäkin.
Mutta en tunteistani vaiti
tai sinun äänellesi kuuro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti