sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Unimaailman paluu

Vihdoin ja viimein, noin viiden vuoden jälkeen unet on tullu takas. En oo nähny pitkään aikaan muuta kun satunnaisii painajaisii ja nyt oon saanu nauttii pari viime yötä oman mielikuvitukseni tuotoksista, unista.

En muistanukkaa kuinka mukavaa on nähdä unta. Se on jotenki rauhottavaa, tietää että nukun rauhassa ja uni on syvää kun nään unta. Ei enää painajais helvettiä tai vastaavaa vaan unta. Ei niissä oo tähä mennes ollu mitään järkee mut oon ilonen ja onnellinen, että unet on tullu takas.

Ennen halusin nähä unta, että joku ees tuntus hyvältä ku elämä tuntu olevan ankeeta ja kamalaa, mutta nytten miun oikea elämä on unelmaa, täydellistä ja turvallista. Unet on kanssa samanlaisia, mukavia, täysin mahottomia, ei voi sellasta tapahtua oikeesti mistä nään unta. Lapsenomasia unia. Jotenkii turvallinen tunne, koska oon kuitenkii koko ajan lähempänä täysi-ikäisyyttä ( vähän päällle vuosi mut kuitenkii) vaikka tiiän, etten koskaan tuu kasvamaa kokonaan aikuseks, oon kuitenkii sen verran lapsellinen ja haluunkii olla.

Ja unet on samalla muistoja, pari yötä sitten sain nähä ja muistaa yhen päivän miun lapsuudesta, aamulla oli niin hyvä olla. Aikasemmin jos oisin sen saman unen nähny oisin ollu itkunen ja voivotellu ku se oli "vaan" unta, nyt olin ilonen ja onnellinen siitä unesta. Musta tuntuu kanssa, että se kun pystyn taas näkemään unta on merkki siitä, että mieli alkaa palautuu täysin normaaliks ja ajatukset alkaa rauhottumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti