lauantai 17. tammikuuta 2015

Page 17 of 365.



Kirveleviä kyyneleitä vierii pitkin poskea.
Ne kulkevat tuttua uomaa.
Aivan kuin se olisi vuosin mittaa hioutunut ihonii,
vähintään ikuisuudeksi.



Pystynkö mie lupaamaan itelleni, että tänä vuonna kaikki muuttuu paremmaks? Pystysinkö vihdoin nousemaan tukevasti omille jaloilleni? Oon kyllästyny terapia-, ja lääkehelvettiin. Oon kohta räpiköiny ilman kumpaakaan parisen kuukautta. Ja oon tässä. Elossa ja toisinaan löydän itseni tilanteesta, jossa hymyilen aidosti. Veitset on pysyny visusti keittiössä veitsipölkyssä mihin ne kuuluukin. Oon oppinu, että ne on ja pysyy siinä. Se on varmaankin hyvä, uskoisin niin. Toisaalta, välillä en osaa muuta kuin itkeä ja tuntea itseni yksinäiseksi. Joku puristaa kurkusta ja repii sydäntä rinnasta.

Haluisin uskoa samaa mitä joka vuoden alussa, "tänä vuonna kaikki muuttuu". Ja niinhän joka vuosi on muuttunutkin. Välillä hyvään ja välillä huonoon suuntaan. Jos vaan löytäsin jostain sen pienensuuren voiman minkä avulla selvisin yläastevuosista. Sitä ei oo vaa näkyny, eikä kuulunu. Toisaalta löysin itteni tällä viikolla jo koulustakin. Se oli ihan hyvä, jaksoin, pystyin ja uskaltasin, viimeinkin. Löysin myös itseni baarista torstaina, selvänä ja jääveden voimalla tanssimasta. Selvisin myös perjantainakin vielä kouluun rättiväsyneenä ja perjantai-iltana vielä enemmän väsyneenä kotoa muutaman laskutunnin jälkeen. Ilokseni myös huomasin, että Jessestä muovautui miulle mahdollisesti uusi lautailutoveri. En oo ikinä nähny kenenkään oppivan niin nopeesti snoukkaamaan. Huh, huh!



Mitä jos oppisin tänä vuonna elämään? Viime vuos meni ryypätessä ja sekoillessa, enkä nyt tarkoita sellaista elämistä. Mitäpä jos tänä vuonna valmistuisin ja kiipeäisin tästä kuopasta pikku hiljaa ylös. Heräisin aikaisin, kävisin koulussa ja koulun jälkeen salilla. Kuulostaa helpolta, mutta kun se ei vaan aina ole sitä. Eniten kuitenkin toivon, että tänä vuonna osaisin vihdoin hyväksyä itseni, oppisin rakastamaan sitä olentoa, mikä minnuu aina peilistä tuijottaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti