Antaisitko minulle hetken aikaa,
puhaltaa pois pahaa ilmaa.
Sekunniksi unohtaa maailman.
Nielen kyyneleet,
ja selkäsi takana syljen ne pois.
Rikon mieleni, rikon hymyn.
Piilotan sirpaleet,
hautaan surun silmiesi edessä.
Et saa nähdä heikkouttani,
koska en itsekkään sitä halua.
Lennän.
Karkaan.
Katoan.
Et sinä minua halua varusteltuna surulla,
koristeltuna mustilla ajatuksilla.
En löydä tälle sanoja, niitä ei oo. Kyyneleitä löytyy ja ei tuu loppuu.
Pelottaa.
Oon vahva.
tarpeeks vahva?
Enkö mie vois kerrankii olla tarpeeksi jotain.
Nään mustaa, valkosta ja harmaata.
Taas.
Antakaa jooko anteeks miulle.
En ehkä ookkaan super ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti