sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Jos osaisin olla täysin tunteeton, olisin mielelläni.


Taas kerran oon aikaan saanu suuuuren suuren sopan. 
En voi puollustautua millään järkevällä, miksi pitäisikään. Tunteilleen ei voi mitään, eikä pidäkkään voida. Ne on päästettävä häkistä. Tunteiden tappaminen ja kieltäminen on saman kuin valehtelisi itselleen.

Teenkö oikein vai väärin? Sitä mie mietin taas. Yritän lohduttaa itteeni ajattelemalla, että kaikkella on tarkotus. Ehkä tästäkin opin jotaa. Ellen taas hetkellisesti hajoa palasiks mieleni sisää.

Mun sisällä kuohuu. Aallot hakkaa sydämmen reunoja niin, että sattuu. Jonkuu näkönen henkinen tsunami. Se kaikki minkä viimesee asti kielsin iteltäni, yritin peitellä ja piilottaa, tuli esiin. Suuta en vaa voinu pitää kiinni enää.

Omatunto huutaa mun korvaa "mitä vittuu sä menit ämmä taas tekemää?!" Kuulen sen kyl. Yritän puollustella itteeni ite itelleni samalla ku syytän itteeni. Mikä helvetti mussa on vikana..? Miks mun pitää satuttaa muita, etenkii just sellasii kenen en haluu kärsivän yhtää. Aikaan saan syvii haavoja ja sekuntti sen jälkee haluisin paikkaa ne, mut se ei vaa oo mahollista.

Se ihminen joka on täydellinen, sellanen ku aina oon toivonu, unelma jonka pääni sisälle kehitin on totta, hän oli mun vierellä. Ihan siinä, niin ku olemassa ainoostaan mulle. Välitin ja välitän, mutten tarpeeks. Se oli liian hyvää, liian täydellistä. Monta pientä syytä ajo mut taas tähän.

Miks, miks, miks, miks en osaa olla onnelinen, päättää mitä haluun.

Vaikka tiiän, että näin on parempi, kaikkien kannalta, sattuu silti. Ja samalla tiiän, että mie en oo se jota sattuu kaikista eniten.

Vittu, saatana, perkele, helvetti, jumalauta. Jos sallitte ilmaisun.

3 kommenttia:

  1. muista aina kultapieni että mie oon siun tukena mitä ikinä päätätkää missää asias♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos hömppäseni ♥ tuon mie kyllä muistan cc:

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista